Elämä opettaa meitä jatkuvasti, tahdoimmepa tai emme. Saamme samoja asioita vastaamme tai samantyyppiset ongelmat tulevat vastaan yhä uudelleen. Joskus huomaamme niiden sisältämän sanoman tai opetuksen, mutta usein emme.

Usein toisen ihmisen saaman kolhun huomaa elämän viisaudeksi huomattavasti paremmin kuin omalle kohdalle sattuneen kolauksen.

Tuntuu, että tässä lyö päätään seinään jatkuvasti tietyissä asioissa. Oppi vaan ei mene perille. Vai pitäisikö olla enemmän aikaa pohtia asioita?

Mitä asioita elämä opettaa? Mieleen tulee esimerkiksi suvaitsevaisuus, kärsivällisyys, nöyryys ja monia muitakin.

Mitä mieltä olet?