Eilen teimme P:n kanssa jälleen n. tunnin lenkin, josta yli puolet juosten. Sen päälle vielä joogavenytykset.
Uni on selvästi parantunut jo lyhyen liikuntaharrastuksen myötä. Uni on syvempää eikä heräile niin helposti. Se on tämä ikä, joka tässä jo vähän rassailee.

Karagullan kirjasta jäi askarruttamaan sivu, jossa puhutaan selvätuntoisuudesta. Olin törmännyt samaan aiheeseen jo aikaisemmin tänä kesänä, kun luin Niina-Matildan kirjan Näkijä- elämän polulla henkien kanssa. Lainaus Karagullan kirjasta: "Jonkin asteinen selvätunto on laajalle levinnyt paranormaali kyky. Tuhannet ihmiset ovat selvätuntoisia. He virittäytyvät ympärillään olevien ihmisten tunne- ja mentaali-ilmastoon ja kärsivät tarpeettomasti. Monet ihmiset ottavat itseensä muiden masennuksen, ahdistuksen, pelon tai ärtymyksen....Monet ihmiset eivät tiedä, mitkä tunteet ovat heidän omiaan ja minkä tunnetilan he ovat saaneet ympärillä olevilta ihmisiltä. Selvätunto on niin hieno ja vaihteleva, että sitä on vaikea tunnistaa."
Tuossa tekstissä on jotain hyvin tuttua. Rupean tarkkailemaan itseäni uudesta näkökulmasta. Liika itsensä tarkkailu ei tietenkään ole hyväksi, mutta itsetuntemustaan voi aina parantaa.
783230.jpg