Unettomuutta jälleen.

Kävin tänään huoltamassa äitiäni (S). Se tarkoittaa, että käymme apteekissa ja ruokakaupassa. Syömme kauppareissulla. Sitten imuroin, juomme kahvit, laitan papiljotit päähän. Kuuntelen sujuvasti, yritän olla moittimatta mistään, en kerro omista asioistani kuin välttämättömimmän. Ajelen pari tuntia kotiini.

Minulle sana äiti on ongelmallinen. Muutama vuosi sitten ajattelin, että minulla on kaksi äitiä, eikä oikeastaan yhtäkään äitiä. Mieluummin kutsunkin heitä etunimillä. Äiti A synnytti minut ja antoi pois kolmen kuukauden ikäisenä. Yh-äiti ja 50-luku ei kuulosta hyvältä yhdistelmältä, joten järkevä ratkaisu sinänsä. Äiti S otti minut vastaan ja kasvatti minut.

Henkisistä kirjoistani olen lukenut, että lapset valitsevat vanhempansa. Olen kyllä taipuvainen uskomaan siihen. Olen varmaan tyttärelleni sanonutkin, että kiva kun valitsit meidät. Mutta olen joskus miettinyt, miksi valitsin äiti A:n ja kuuluiko siihen kauppaan myös äiti S? Todennäköisesti olen tarvinnut tämän kokemuksen elämänkoulussani ja tarvitsen sitä edelleenkin.

Äiti A:lla oli syntymäpäivä muutama päivä sitten, pyöreitä vuosia. Lähetin kortin, suunnittelin soittamista. Käsi ei näppäillyt numeroja. Oikeasti olisin halunnut mennä häntä onnittelemaan. En voi tunkeutua hänen elämäänsä. Olen tavannut hänet kaksi kertaa, soittanut pari kertaa ja käynyt kirjeenvaihtoa kymmenisen vuotta. Nyt pariin vuoteen ei ole tullut enää postia. Sisareni kanssa pidämme "pieniä yhteyksiä", kuten hän toivoo. Veljeni olen tuntenut pari vuotta. Lisäksi on kaksi veljeä, jotka eivät tiedä minusta mitään ja yksi sisko, joka ei ole vielä valmis tapaamaan minua. 

Tästä teemasta täytyy jatkaa myöhemmin. Josko nyt sitä unta....